Tapauksia tuomioistuimesta -artikkelisarjassa esitellään Paltalexin hoitamia oikeudenkäyntiasioita ja niiden ratkaisuja.
Paltalexillä oli työnantajan puolesta tuomioistuimessa hoidettavanaan asia, joka koski määräaikaisten työsopimusten käyttämistä vuokratyössä (KKO 2019:45). Korkein oikeus katsoi, että tapauksen olosuhteissa määräaikaisten työsopimusten tekemiselle ei ollut työsopimuslaissa säädettyä perustetta. Koska työsopimuksia oli tämän takia pidettävä toistaiseksi voimassa olleina ja ne olisi tullut päättää irtisanomalla, työntekijöillä oli oikeus palkkaan työsopimuksen irtisanomisajalta lomakorvauksineen. Sen sijaan työsopimuslaissa säädettyyn korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä heillä ei ollut oikeutta.
Asianosaisten perusteet
Kantajina olleet työntekijät vaativat korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. He katsoivat, että sellaisen määräaikaisen työsopimuksen, jolla ei ollut laillista perustetta, päättyminen tarkoitti käytännössä työsopimuksen laitonta purkamista. Kysymys oli siitä, tuliko työsopimusten päättymiseen johtanut työnantajan menettely rinnastaa työsopimusten purkamiseen.
Lain mukaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä on määrättävä, jos työnantaja on päättänyt työsopimuksen työsopimuslaissa säädettyjen perusteiden vastaisesti. Asiassa riidattomana lähtökohtana oli, että työsuhteet päättyivät määräaikaisina eikä työsopimuksia ollut irtisanottu tai purettu. Riidatonta oli myös, että työnantajalla olisi ollut lailliset taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet irtisanoa työntekijöiden työsopimukset, jos niitä olisi käsitelty toistaiseksi voimassa olleina.
Työnantaja katsoi, että koska työsopimusten irtisanomiselle oli laillinen irtisanomisperuste, työsopimuksia ei ollut päätetty työsopimuksen irtisanomisesta säädettyjen perusteiden vastaisesti. Pelkästään se, että irtisanomista ei ollut toimitettu, ei tätä merkinnyt. Työsopimuksia ei ollut päätetty myöskään purkamalla eikä työnantaja ollut vedonnut laissa säädettyihin työsopimuksen purkamisperusteisiin. Työsopimuksia ei siten ollut päätetty myöskään työsopimuksen purkamisesta säädettyjen perusteiden vastaisesti. Työntekijöiden työsopimusten päättymistä ei ollut aihetta rinnastaa työsopimuksen purkamiseen siitäkään syystä, että työsopimusten päättymiseen ei liittynyt samanlaista loukkaavuutta kuin saattoi liittyä tilanteessa, jossa työnantaja on perusteettomasti vedonnut työsopimuksen purkamisperusteisiin.
Korkeimman oikeuden perustelut
Korkein oikeus totesi, että työntekijän oikeus korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä lähtökohtaisesti edellyttää, että työnantajalla ei ole ollut lainkaan perustetta päättää työsopimusta. Työntekijällä on kuitenkin oikeus korvaukseen, jos työnantajan käyttämä peruste työsopimuksen päättämiseksi on ollut enemmän työntekijän henkilöä loukkaava kuin peruste, johon työnantaja olisi ollut oikeutettu vetoamaan.
Oikeuden mukaan työsopimuksen perusteeton purkaminen saattaa leimata työntekijää ja on ennakoimattomuutensa vuoksi työntekijälle yleensä haitallisempi kuin perusteettomasti määräaikaiseksi sovitun työsopimuksen päättyminen sovittuna ajankohtana.
Siksi työsopimuksen päättymistä ilman perustelua syytä tehdyn määräaikaisen työsopimuksen perusteella ei voida rinnastaa työsopimuksen purkamiseen. Poikkeuksena on tilanne, jossa työnantajan menettely sisältää vastaavia loukkaavia piirteitä kuin yleensä työsopimusta perusteettomasti purettaessa on.
Korkein oikeus katsoi tässä asiassa, että työsopimusten päättymiseen johtaneeseen työnantajan menettelyyn ei ollut liittynyt työntekijän henkilöä loukkaavia piirteitä tai muutakaan sellaista, mikä antaisi perusteen rinnastaa tapahtuneen työsopimusten päättymisen niiden purkamiseen. Työsopimuksia ei siten ollut päätetty työsopimuslaissa säädettyjen perusteiden vastaisesti eikä työntekijöillä ollut oikeutta vaatimaansa korvaukseen.
Kirjoittaja on Paltalexin toimitusjohtaja.
